Pennun ensimmäiset elinviikot ovat lyhyt mutta tärkeä vaihe. Meille on tärkeää, että pennut saavat kasvaa turvallisesti emänsä ja sisarustensa kanssa, mutta samalla niiden maailma laajenee vähitellen iän ja kehityksen mukaan.

Tavoitteena ei ole tehdä pienestä pennusta mahdollisimman paljon asioita jo osaavaa koiraa. Sen sijaan haluamme tarjota pennuille erilaisia kokemuksia ja mahdollisuuksia tutkia ympäristöään turvallisesti. Jokainen pentu on yksilö, ja myös niiden tapa suhtautua uusiin asioihin vaihtelee.

Ensimmäiset viikot rauhassa

Pandarellan pennut syntyvät kotonamme. Pentueesta ja tilanteesta riippuen emälle ja pennuille järjestetään oma rauhallinen tila esimerkiksi makuuhuoneeseen tai kodinhoitohuoneeseen.

Ensimmäisten viikkojen aikana pennun maailma on vielä pieni. Tärkeimpiä asioita ovat emä, sisarukset, ravinto, uni ja turvallisuus. Tässä vaiheessa emä ja pennut saavat ennen kaikkea olla rauhassa.

Kun pennut kasvavat, liikkuvat enemmän ja alkavat itse kiinnostua ympäristöstään, niiden elinpiiriä laajennetaan vähitellen.

Pennut kasvavat keskellä tavallista elämää

Myöhemmin pennut saavat liikkua kodin eri tiloissa. Eniten aikaa ne viettävät yhtenäisessä olohuone- ja keittiötilassa, jossa ne ovat mukana perheen tavallisessa arjessa.

Näin pennuille tulee luonnostaan vastaan kodin ääniä, ihmisten liikkumista ja erilaisia arkipäivän tapahtumia. Pennut tapaavat myös lapsia ja saavat mahdollisuuksia olla ja leikkiä heidän kanssaan.

Emme pyri tekemään jokaisesta asiasta erillistä harjoitusta. Monet kokemukset syntyvät tavallisen elämän keskellä.

Ulkona riittää tutkittavaa

Kun pennut ovat siihen valmiita, ne alkavat ulkoilla. Aluksi ulkona ollaan lyhyempiä aikoja, mutta pentujen kasvaessa ulkona vietetty aika lisääntyy. Hyvällä säällä pennut voivat viettää ulkona jo useita tunteja päivän aikana.

Pihamme ei ole kokonaan aidattu, joten pennuilla on oma turvallinen aitaus. Se estää pentuja lähtemästä omille tutkimusretkilleen ja suojaa niitä myös alueella liikkuvilta metsän eläimiltä.

Piha-alueella on erilaisia korkeuseroja ja alustoja. Pennut saavat kiivetä, kulkea eri tasoilla sekä ylittää ja alittaa pieniä esteitä. Ympäristöstä kuuluu erilaisia ääniä, ja välillä tarjoamme pennuille tarkoituksella mahdollisuuksia tutustua uusiin ääniin turvallisessa tilanteessa.

Metsään tutkimaan

Metsä kuuluu pentujemme kasvuympäristöön. Pentujen kanssa käydään metsässä tutkimassa, liikkumassa ja leikkimässä.

Metsä tarjoaa pennulle valtavan määrän asioita ilman, että meidän tarvitsee rakentaa sille keinotekoista harjoitusrataa: epätasaista maastoa, erilaisia pintoja, korkeuseroja, oksia, kasvillisuutta, hajuja ja ääniä.

Pentua voidaan seurata samalla aivan tavallisessa tilanteessa. Miten rohkeasti se lähtee tutkimaan? Käyttääkö se nenäänsä? Miten se ratkaisee eteen tulevan pienen esteen? Palaako se välillä ihmisen luo ja lähteekö jälleen jatkamaan tutkimista?

Emme arvioi pentua vain yhden pentutestin perusteella

Emme teetä pennuillemme erikseen pentutestiä. Olemme kuitenkin tutustuneet erilaisiin pentutesteihin ja niiden käyttöön myös omien pentujemme kanssa.

Meille tärkeimmäksi tavaksi tutustua pentuihin on muodostunut niiden päivittäinen havainnointi koko pentuajan ajan.

Kun pentujen kanssa eletään joka päivä, niitä nähdään hyvin erilaisissa tilanteissa. Seuraamme muun muassa niiden uteliaisuutta, oma-aloitteisuutta, leikkihalua, keskittymistä, ongelmanratkaisua, nenän käyttöä ja kykyä rauhoittua.

Pentujen kanssa myös leikitään. Leikissä voidaan nähdä esimerkiksi, kuinka mielellään pentu tarttuu leluun, kantaa sitä, vetää ja jatkaa leikkiä sekä kuinka kiinnostunut se on yhteisestä tekemisestä ihmisen kanssa.

Harrastus- ja palveluskoiraa ajatellen kiinnostavaa on myös pennun sinnikkyys: mitä se tekee, jos jokin asia ei onnistukaan ensimmäisellä yrityksellä?

Säikähtäminen ei kerro kaikkea – palautuminen kertoo paljon

Uuteen asiaan reagoiminen on pennulle normaalia. Siksi meille ei ole olennaisinta se, säikähtääkö pentu joskus jotakin.

Kiinnostavampaa on se, mitä pentu tekee sen jälkeen.

Palautuuko se nopeasti? Meneekö se tutkimaan asiaa? Pystyykö se jatkamaan leikkiä tai muuta tekemistä? Tarvitseeko se ihmisen tukea vai ratkaiseeko tilanteen itse?

Kun samoja pentuja seurataan viikkojen ajan erilaisissa tilanteissa, niistä alkaa muodostua paljon laajempi kokonaiskuva kuin yhden hetken perusteella.

Tästä työ vasta jatkuu

Kaikkein tärkeintä on, että pennun uusi koti jatkaa siitä, mihin me olemme päässeet.

Uuteen maailmaan tutustumista jatketaan rauhassa ja pennun yksilöllisyys huomioiden. Pennun annetaan tutkia, kokeilla, ihmetellä ja välillä myös erehtyä. Sen ei tarvitse selvitä kaikesta yksin. Ihmisen tehtävä on olla pennulle turvallinen tuki, jonka kanssa se voi kasvaa vähitellen tasapainoiseksi aikuiseksi koiraksi.

Pennun kuunteleminen ja sen ehdoilla eteneminen eivät kuitenkaan tarkoita sitä, että pentu saa itse päättää kaikesta. Mielestäni yksi tärkeimmistä asioista koiran kasvatuksessa on se, että aikuinen ihminen kantaa vastuun ja tekee viime kädessä päätökset. Pennun ei tarvitse ottaa vastuuta asioista, joita se ei vielä osaa eikä voi ymmärtää.

Turvallinen ihminen antaa koiran kokeilla ja ratkaista asioita itse silloin, kun se on mahdollista. Hän auttaa, kun apua tarvitaan, mutta asettaa myös rajat silloin, kun niitä tarvitaan. Rajojen tarkoitus ei ole estää koiraa olemasta oma itsensä, vaan tehdä elämästä sille ymmärrettävää ja turvallista.

Sama perusajatus kuuluu mielestäni turvalliseen yhteiseen elämään niin lasten kuin koirienkin kanssa: vapautta ja mahdollisuuksia annetaan iän ja valmiuksien mukaan, mutta aikuinen kantaa vastuun turvallisuudesta ja siitä, mitä lopulta tehdään ja mitä ei tehdä.

Siitä alkaa pennun ja uuden kodin yhteinen matka. Me voimme kasvattajina antaa sille ensimmäiset kokemukset ja mahdollisimman hyvän alun, mutta varsinainen elämä rakennetaan uudessa kodissa – päivä päivältä, yhdessä.